Kevään aikana Ruokaverstaan makujen maailmassa edettiin makuominaisuuksista kaiken maailman makujen yhdistelemiseen. Kolmannessa ja viimeisessä makuverstaassa yhdistettiin makujen kokemiseen muut aistit. Moniaistisuus on ruoan kanssa työskenteleville uusia mahdollisuuksia avaava suuntaus, jossa ruoan nauttimiseen yhdistetään tietoisesti ja tarkoituksella uusia elementtejä.
Ruoan ominaisuuksia voidaan puhtaasti korostaa muiden aistien avulla, tai ruoan nauttimisesta voidaan luoda kokonainen elämys, jossa näkö-, kuulo-, tunto- ja hajuaistit voidaan valjastaa makuaistin terästykseksi. Tätä varten on koottu
moniaistinen keittokirja, jossa on vinkkejä ja esimerkkejä erilaisista toteutuksista. Pienen harjoittelun myötä näkemys moniaistisuudesta voi kehittyä tuottamaan eri aisteja hyväksi käyttäviä ideoita missä tahansa. Tämmöistä treenausta tehtiin kesäkuun Ruokaverstaassa. Vaikka maun ja äänen yhteispelistä on myös tutkittua tietoa, tärkeintä on luottaa omaan intuitioon.
Ruoka yhdistyy musiikkiin mielikuvien kautta
Musiikki on yksi tärkeä ruokaan yhdistettävä elementti. Musiikin myötävaikutuksella myös makunystyrät kokevat jotain enemmän. Jo pelkästään eri makuominaisuudet, makea, hapan, suolainen ja karvas voidaan nähdä ateriassa kuin yksittäisinä soittimina, osana kokonaisuutta. Tutkimuksissa on havaittu tietynlaisten sointujen korostavan erityisesti jotain makuominaisuutta (Crisinel ja Spence 2010, Mesz 2011). Esimerkiksi makea on harmonista legato musiikkia instrumenttina, kuten piano. Karvas ja hapan korostuvat parhaiten riitasointuisina, mutta eri korkuisina ääninä. Karvas soi matalana, vaikkapa tuuballa soitettuna ja hapan korkeana piccolohuilulla.
Musiikki herättää tunteita, mielikuvia. Se on jokaiselle yksilöllinen kokemus. Muusikkokin käyttää ruokaan yhdistettävää musiikkia luodessaan omia yksilöllisiä mielikuviaan. Seinäjoen Ruokaverstaassa työstään moniaistisuuden parissa kertoi muusikko ja äänisuunnittelija Sami Silén.
- Tavallisesti on aina ensin tietty annos, johon musiikki tehdään, Sami kertoo. Usein siitä tulee jokin mielikuva – vaikkapa mummola - josta pääsen eteenpäin itse musiikin tekemiseen. Yksittäiselle raaka-aineelle olisi haastavaa tehdä musiikkia.
Moniaistinen
haaste
Ruokaverstaan
osallistujat haastettiin tekemään oma sovelluksensa annettuun musiikkiin. Sami
Silén oli säveltänyt musiikin varta vasten Ruokaverstasta varten. Tehtävänä oli
rakentaa pieni keittiömestarin tervehdys -tyyppinen annos. Keittiömestarin
tervehdys, amuse bouche, on pieni maistiainen, joka tuodaan joskus yllätyksenä
ravintolan asiakkaille heidän istuuduttuaan pöytään. Säveltäessään Samilla oli
ollut mielessään tietynlainen annos, mutta osallistujille soitettiin vain
musiikki, ja annettiin listallinen raaka-aineita käytettäväksi. Tehtävänä ei
ollut arvata, mitkä ovat Samin valitsemat ainekset, vaan tehdä aivan oma
toteutus.
|
Ryhmät pohdiskelemassa toteutustaan. |
Työ aloitettiin kuuntelemalla musiikki ja tutkimalla annettua aineslistaa. Musiikki oli hyväntuulinen sekoitus temperamenttisen rytmikästä ja levollisen solisevaa pianoa, rytmikapuloina toimivia keittiövälineitä ja jotain vielä muutakin. Aineslista puolestaan sisälsi reilut 50 ainesta.
Reilun tunnin ahkeroinnin jälkeen ryhmät esittelivät omat keittiömestarin tervehdyksensä.Jokainen myös perusteli, miksi oli valinnut kyseiset raaka-aineet ja toteutustavat. Osittain yhteisiä aineksia näillä annoksilla olivat muun muassa chili ja maalahden limppu, joita oli kolmessa reseptissä. Toteutuksia perusteltiin sekä maku-, rakenne- että ulkonäkötekijöiden yhteensopivuudella musiikkiin. Kaikki olivat ainutlaatuisia näkemyksiä, ja niillä oli myös hauskat tarinat.
|
|
Ryhmä: Sininen
|
Lohi koskessa
|
|
Pohjalla: Savulohipala
Päällä: Maalahden limppumurut
Kastike: Mallaskuun kaurastout –siirappiliemi (olut+sokeri kokoon, +créme fraiche)
Koristeena: pikkelöity punasipuli (sokeri-etikka-vesi), tilli
Lohiparvi tarjottimella, joka musiikissa hyppii koskea ylös. Kosken kivinä maalahden limppumurusia, ja kuohuina Mallaskuun kaurastoutista keitetty siirappi. Lohi saapuu seesteiseen lahdenpoukamaan, jonka vehreyttä kuvaavat punasipuli ja tilli.
|
|
|
Ryhmä: Keltainen
|
Jatsahtava
poro
|
Pohjana: keltainen tomaatti
Savuporomousse: Kylmäsavuporo, kapris, kerma, tuorejuusto
Koristeena: retiisi, chili, herneenverso
Sitruunakastike: sitruunamehua, vinegretteä, öljyä, suolaa, pippuria ja ruohosipulia
Keltaisen mehevän tomaattikanootin päällä pehmeä ja täyteläinen tuorejuusto savuporomousse. Pirskahtelevat siivut chiliä ja rapeaa retiisiä. Sitruunakastike alleviivaa lopun korkeaa ääntä, joka on ryhdikäs niin kuin biisikin. Herneenversossa jatsimeininki.
|
|
|
|
Ryhmä: Valkoinen
|
Tulipunaruusu
|
|
Pohjana: Chili + tomaatti +inkiväärisiirappi kastike
Ruusuke: Kylmäsavuhärkä (leikkele) ruusukkeena, jonka välissä vuohenmaito salaattijuusto.
Rapsakat: Rapea, paahdettu maalahden limppu, friteerattu porkkanalastu
Koristeena: syreeni ja ruohosipuli
Tangon tulipunainen väri ja temperamentti kylmäsavuhärässä ja gaspachomaisessa tomaatti-chilikastikkeessa. Kontrasteja:
· kermaista pehmeyttä,
· leivän rapeutta,
· chilin puraisevaa terävyyttä,
· kukkasien herkkyyttä.
· Kevyt, vaikka täyteläinen.
· Ruohosipulit iskuja.
Annos oli niin kuin biisi joka oli menossa jonnekin sinne koskaan pääsemättä.
|
|
|
Ryhmä: Vihreä
|
Kipinäinen
pehmoperuna
|
Pohjalla: Keitetty uusi peruna
Mousse: Graavisiikaa, maalahden limppua
sipulia, hunajaa, créme fraiche.
Koristeena: Chilitikut, korianterinlehti
Suomalaisuus uudessa perunassa. Muhkea hapankermatahna, jossa limppua, graavisiikaa, hunajaa ja sipulia. Päällä ryhtiä chilistä ja aromikasta vihreyttä korianterista. Pehmoisa, kesäisä juhannusannos, jonka hunajaisuus oli kuin musiikin alkusoitto.
|
|
|
|
Seuraavassa postauksessa kuulette myös musiikin yhdistettynä näihin annoksiin. Kuulemisiin! Syksyllä jatketaan kasvisaiheiden parissa.
Laila Matikainen, SeAMK
Lähteitä:
- Crisinel
AS, & Spence C. 2010. A sweet sound? Food names reveal implicit
associations between taste and pitch. Perception, vol 39, s. 417–425.
- Mesz B, Trevisanô MA, Sigman M. 2011. The taste of music. Perception, vol
40, s 209 – 219.