 |
| Härkäpavulla höystettyjä pinaattilättyjä. |
Seinäjoella ja Kurikassa maisteltiin papuja viidessä eri muodossa. Valitut reseptit edustivat seuraavia kategorioita:
1. Tuore (esim. salaatissa)
2. Kuivatusta pavusta keitetty (esim. papusoppa)
3. Lisä (esim. lätyssä)
4. Lihan paikalla (esim. pastakastikkeessa)
5. Tempe
 |
| Reseptit. Klikkaa suuremmaksi. |
Tehtyjä annoksia maisteltiin, ja näiden pohjalta osallistujat valisivat suosikkinsa. Samat reseptit toteutettiin sekä Seinäjoella että Kurikassa, ja suosituimmaksi kasvisvaihtoehdoksi nousi molemmissa "Lihan paikalla" jota edusti Härkis pastakastike.
Paista härkikseen vähän pintaa
Härkis-pastakastikkeesta todettiin, että jos ei olis tiennyt että mistä se oli tehty, ei sitä olisi tunnistanut. Pastakastikkeessa makumaailmat ja maustaminen ovat tärkeitä. Härkis oli pehmeämpi kuin liha, ei siis sitkeä, eikä jää hampaanväliin. Koostumuksen koettiin olevan aika lähellä lihaa, mutta ehkä vähän pehmeämpi. Härkis koettiin myös vähän samanlaiseksi kuin soijarouhe. Seinäjoella mietittiin, voisiko härkikseen ensin paistaa paistopintaa, jolloin siihen saisi rapsakkaan paistopinnan ja niinpä Kurikan verstaassa Härkistä ruskistettiin ja saatiin näin rapeutta lisää. Härkis koettiin maistuvaksi paistettuna, ja maukkaaksi sellaisenaan. Seinäjoella Härkistä ei paistettu, ja sen koettiin olevan jauhoista nautittavaksi pastan kanssa, siitä ei tullut kontrastia. Härkiksestä mietittiin, sopisiko se paremmin esim. makaronilaatikkoon, jolloin saataisiin annoksen rakenteisiin kontrastia. Kontrastia saatiin kuitenkin tomaattikastikkeesta. Ajanpuutteen vuoksi sitä ei ehditty keittää kokoon riittävästi, jolloin se jakoi mielipiteet.
Ujutettuna lättyyn härkäpapu meni ihan täydestä
Hyvin lähelle, ja Kurikassa jopa pastakastikkeen kanssa samalle tasolle nousi "Lisänä" versio Pinaatti-härkäpapuletuista. Letut maistuivat hyvin monelle, ja moni totesi voivansa tehdä näitä toistekin. Lätyistä ei pavun maku juuri erottunut, ja monet totesivatkin ettei härkäpapu tuonut mitään ylimäräistä makua, vaan maussa oli viljaisuutta ja ruokaisuutta. Pinaatin maun todettiin sointuvan hyvin yhteen härkäpavun kanssa. Lätyn rakenne puhutti eniten: Rakenteeltaan niitä kehuttiin rapeammiksi ja kevyemmäksi kuin tavalliset pinaattilätyt yleensä, ja niissä tuntui olevan vähemmän liisteröitynyttä tärkkelystä. Lätyn hyvä paistopinta sai kehuja, ja lämpötilan tuli olla sopiva paistettaessa. Taikina oli kuulemma pehmeää, joten se oli erilainen tai vaikeampi paistaa. Normaaliin lettuun verrattuna joku mainitsi sen jauhoiseksi, ja toisen mielestä taas niin ei ollut.
Tempen monet kasvot
Tempe ja tuore salaatti olivat keskenään ja keskimäärin samoilla tasoilla, joskin Seinäjoella kolmanneksi nousi Tempe ja Kurikassa tuore salaatti. Tempen miellyttävyys kytkeytyy hyvin tiiviisti maustamisen onnistumiseen ja sen riittävyyteen, mikä tuli hyvin esille verrattaessa Seinäjoen ja Kurikan verstaan kommentteja: Seinäjoella Chilillä maustettu tempe toi mieleen halloumijuuston, Kurikassa Tempestä tuli kalapuikko. Ilman mausteita Tempe on hyvin mieto, ja parhaiten se maustuukin marinoimalla sitä etukäteen, vaikkapa yön yli. Seinäjoella käytetyt mausteet näyttivät olevan enemmän mieluisia kuin Kurikan pippuri ja valkosipuli. Seinäjoella innostuttiin Tempestä, joka oli tulisella chilillä ja soijakastikkeella maustettu. Tempe oli monelle uusi ja miellyttävä tuttavuus, ja ajatukset virisivät, kuinka monella eri tavalla sitä voisi varioida esim. mausteilla, ja mihin kaikkeen se voisi sopia, vaikkapa hampurilaispihviksi. Siinä todettiin olevan mukava ja hienostunut maku, jossa oli esim. mukava jälkimakeus. Myös tempeleikkeleen paksuudella oli merkitystä: Ohuena ja rapeana siivuna maku ja rapeus olivat kohdellaan, mutta paksuna sen sisus koettiin jauhoiseksi ja kuivaksi. Tässä tempessä havaittiin selkeä härkäpavun maku. Kurikassa Tempeen kaivattiin enemmän suolaa, mausteita ja lisää rapeutta. Yllättävää tämän Tempen koostumuksessa olivat erilaiset raaka-aineet hamppu, tattari ja pellavansiemen.
Salaatti – olisiko tuoreesta härkäpavusta sesonkituotteeksi (kuten uusi peruna, parsa ja made)
Verstaassa tehtiin salaattia tuoreesta pavusta. Salaattia kehuttiin kauniiksi, olihan se aitoa vihreää ja punasipuli toi siihen lisää väriä. Täytyy tunnustaa, että nämä "tuoreet pavut" oli kyllä haettu suoraan Ylistarolaiselta luomutilalta, mutta juuri ennen kuin puimuri ne leikkasi, eli satokausi oli lopussa. Tämän lisäksi ne oli silpomisen jälkeen pakastettu ryöppäämättä. Näiden takia tuoreet pavut olivat nyt rakenteeltaan kovempia kuin oikeasti suussa sulavat kesäpavut. Ne, jotka olivat jo tällaisia suussasulavia maistaneet, totesivat että kannattaa ensi kesänä kokeilla uudestaan. "Vähän murskattuna ja savukalan kylkeen, niin vot". Papujen todettiin tuovan ruokaisuutta salaattiin, ja niissä havaittiin mukava suutuntuma - ei jauhoisuutta. Tuoreena pitäisi olla suussa sulavuus ja voimaisuus rakenteen ominaisuus. Sitruuna sopi tähän salaattiin hyvin, mutta salaatti olisi vain tarvinnut lisää aikaa maustua.
Kasvisruokaa lisätään tällä hetkellä lautaselle ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Osallistujilta kysyttiinkin, Mitä asioita he arvostavat kasvispohjaisessa ateriassa. Ylivoimaisesti tärkeimmäksi asiaksi nousi maku. Toiseksi tärkein asia oli käyttömukavuus ja helppous, ja kolmantena hinta. Erikseen kommentoitiin, että jos tuote on vaihtoehto lihalle, kasvisvaihtoehdon ei tulisi maksaa lihaa enemmän. Ja ainakin kun kyseessä olivat pavut, kasvikset alkuperäisessä muodossaan sai maltilliset 11 % painoarvon. Kasviproteiinien määrän merkitys huomioitiin samalla 11 % mitalla, joskin erikseen mainittiin että nälän täytyy lähteä. Muita kommentteja olivat ekologisuus, ruuan alkuperä ja kotimaisuus. Tärkeänä pidettiin myös vaihtelua ja variaatioita sekä ulkonäköä.
Laila Matikainen, SeAMK
Anu Hopia, Turun Yliopisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti