– Miia on täydellisesti hurahtanut hortoiluun eli villiyrttien keräämiseen, lataa Jani.
Ravintolan yrittäjät ovat tässäkin eteläpohjalaisia edelläkävijöitä ja ihan kansallisen trendin aallonharjalla. Miia kertoo paneutuvansa villiyrttien saloihin lukemalla ja opiskelemalla, sekä ihan konkreettisesti ”hortoilemalla”. Kun kuljeskelee Kurikan Varpajaiskylän puhtaassa luonnossa, eteen avautuu ehtymätön luonnon oma varasto. Toki sesonki painottuu lämpimiin kuukausiin, villiyrtit ovat kasvihuonekavereitaan huomattavasti herkempiä, ja ne tulisikin käyttää aika lailla keruupäivänä. Aika moni toimii myös vain tuoreeltaan, makuja on huono vangita ja säilöä.
- Villiyrttien käytössä ja niillä maustaessa tulee muistaa oikealla lailla maustamisen herkkä tasapaino. Yrtin kuuluu olla läsnä ja tukemassa annosta ei nousta yksin esille liian voimakkaana, kertoo Jani. – Sama pätee toki kaikkiin makuihin ja maustamiseen. Raaka-aineen luontaisen maun on tultava esille, siksi käytämmekin esimerkiksi juuresten maustamiseen lähinnä vain suolaa, joskus hiukan pippuria.
Juurella-ravintola elää kuten saarnaa. Voimakkaasti sesongissa elävässä menussa löytyy tällä hetkellä vaikkapa hirveä, suppilovahveroa, kurpitsaa, sipulia, pihlajanmarjaa, boysenmarjaa ja ihania juureksia kuten porkkanaa ja punajuurta. Ravintolan filosofian mukaan raaka-ainetta kunnioittamalla osoitetaan myös niiden tuottajille ja kasvattajille heille kuuluva arvostus.
- Vaikka lähiruoka-ajattelu ja vaikkapa nyt tämä hortoilu ovat hyvässä nosteessa on ilmiöillä kuitenkin myös vasta-ilmiönsä. Tuntuu, että suomalaisista osa alkaa jo vieraantua vaikkapa metsämarjojen käytöstä. Marjojen käyttö tarkoittaa pakastemansikkapussin ostoa kaupasta, tavallisimpiakaan supermarjojamme, kuten vaikka puolukkaa, ei enää osata hyödyntää monipuolisesti. Monelle se merkitsee ainoastaan kirpakkaa lusikallista survosta lautasella tiettyjen ruokien kanssa, Jani jatkaa. – Kotimaiset marjat ovat upeita, sekä maultaan että ravinto-arvoltaan ja sopivat todella monipuolisesti niin suolaisiin kuin makeisiin ruokiin. Ja mikä vientituote! Ulkolaiset ovat todella ihmeissään (ja mielissään) vaikkapa tyrnistä!
Juurella on ilahduttanut ihmisiä myös syksyn kuluessa Matka Maakuntaan-kiertueella. Idea lähti innovatiivisten (ja vähän romanttistenkin, sanon minä) yrittäjien mielikuvasta pellolle katetusta pitkästä pöydästä, jonka valkoiset liinat heiluvat kilpaa kullankeltaisen viljan kanssa. Suomen ja varsinkin viime kesän ollessa mitä on, jalostui mielikuvasta idea tarjota lähiruokamenu katon alla maakunnassa paikoissa, joissa ei yleensä ruokailla. Nyt menusta on nautittu jo Kurikassa, Jyllinkosken sähkömuseossa ja Jalasjärvellä Jokipiin pellavatehtaassa, jäljellä on vielä viimeinen loppuunmyyty illallinen Taidekeskus Harrissa Alavudella.
– Ai miksikö jaksetaan toteuttaa tällaisia hullun työläitä projekteja? On vaan niin ylittämättömän palkitseva fiilis yllättää asiakas; Mikä on asiakkaan odotusarvo kun astutaan sisään lähettämön peltisestä ovesta ja pellavantyöstökoneiden sekaan avautuukin kauniisti katettu ravintola, jossa tarjotaan elämys kaikille aisteille, Miia oikein innostuu. – Värinä-projektin Sami Silen on luonut kullekin kokonaisuudelle oman äänimaiseman, joka näyttelee tosi tärkeää osaa maakuntamatkoilla visuaalisuuden ja maun lisäksi. Tätäkin kautta haluamme välittää kiitokset kaikille mukana olleille, niin tilojen haltioille kuin osallistujille.
No, mitä muuta? Mistä te vielä unelmoitte?
– Siitä, että saisi matkalla töihin pysähtyä vaikka jossain tuossa Ilmajoen kupeessa ja kerätä mukaansa pellolta ja puskista päivän raaka-aineet, Miia haaveilee.
- Ja että harvinaisemmillekin kasveille kuten vaikka fenkoli tai vihreät pavut löytyisi paikallinen pientuottaja, lisää Jani. Ne ovat niitä ravintoloitsijan unelmia.
Ja meidän unelmamme täällä Ruokaverstaalla on yhteistyön tekeminen kaikkien näiden maakuntamme rohkeiden ruoka-alan yrittäjien kanssa. Ja se taitaa ainakin toteutua!
Ruokabloggaaja, kääntäjä, sisällöntuottaja, ruoka-alan monipuolinen harrastaja ja välillä vähän ammattilainenkin. Ruokaverstas-projekti, tutkimusassistentti, Turun yliopisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti