Pariisi, Manila, Seinäjoki - kansainvälinen Ruokaverstas

Seinäjoella syksyllä 2014 alkanut Ruokaverstas-toiminta liittyy laajaan kansainväliseen joukkoon.  Myös täällä kutsumme keittiön mysteereiden pariin ruoasta kiinnostuneita ammattilaisia ja harrastajia.  Koska Seinäjoella tavoitteena on paneutua erityisesti elintarvike- ja ruokateollisuuden haasteisiin, täällä verstaiden aiheet kerätään alueen yrittäjiltä ja ruoka-alan ammattilaisilta.   Niiden ympärille kutsutaan myös alan opiskelijoita ja tutkijoita unohtamatta tietenkään ruokaharrastajia. Yritykset kohtaavat kuluttajat, tutkijat ja mahdolliset tulevat työntekijänsä mukavissa merkeissä.

New York, Manila, Pariisi, Havanna, Seinäjoki - luonnontieteestä kiinnostuneet ruoan ammattilaiset ja harrastajat ovat pohtineet ruoanlaiton luonnontiedettä koko 2000-luvun ajan eri puolilla maailmaa.  Kuuluisin lienee Harwardissa järjestettävä Science and Cooking –seminaarisarja.  Tilaisuuksien tavoitteena on lisätä osallistujien ymmärrystä ruoanvalmistuksen eri ilmiöistä ja siten omalta osaltaan edistää ruokaosaamista niin ravintoloissa, kotikeittiöissä kuin elintarvikealan yrityksissäkin.

Suomessa toiminta on alkanut vuonna 2009, kun aloitimme keittiömestari Tatu Lehtovaaran kanssa MG-klubitoiminnan Helsingissä Stadin ammattiopiston suosiollisellä myötävaikutuksella.  Olemme myös kutsuneet itsemme kylään ja vierailleet vuosien varrella yrityksissä, ruokalehtien toimituksissa sekä pari kertaa Tiedekeskus Heurekassakin. Tänä syksynä aloitimme yhteistyön myös Norjaan Volda university collegen kanssa.

Minkälaisia kysymyksiä ruokaklubeissa pohditaan?  Parhaat teemat nousevat osallistujilta:  Miksi ruotsalaiset graavaavat lohen sokerin kanssa?  Miksi makkaramassaan täytyy lisätä jäätä? Miksi suola lisätään puuroon vasta kypsentämisen jälkeen?  Syntyykö paras lihaliemi luulla vai ilman?  Yksinkertaiselta kuulostavien kysymysten avulla päästään sukeltamaan ruoanvalmistuksen perusilmiöihinja liittämään ne osaksi arkipäivän ongelmanratkaisua.

Klubi-iltojen kiinnostavinta antia ovat siellä toteutetut kokeet, joiden koodatut näytteet arvioidaan paikan päällä kaksoissokkoperiaatteen mukaisesti.  Yleensä vain yhdellä tekijällä on koodien avaimet, eivätkä muut osallistujat sen enempää kuin tutkijatkaan tiedä, mitkä näytteet piiloutuvat minkäkin koodin taakse.  Tämä takaa sen, etteivät osallistujat tai tutkijat voi ohjailla tuloksia mieleisiksiin.  Totuuden paljastuminen tuottaa joskus yllätyksiä.  Harva olisi etukäteen esimerkiksi lyönyt vetoa sen puolesta, että mehevin pihvi syntyy, kun lihan laittaa paistinpannulle suoraan jääkaapista.  Mutta ruoka on monimutkainen materiaali ja ruoanvalmistuksen aikana tapahtuu samanaikaisesti kymmeniä kemiallisia reaktioita ja fysikaalisia muutoksia, joten lopputuloksen ennustaminen on haastavaa.  Toisaalta – näin olemme klubi-illoissa monesti todenneet – eniten oppii, kun huomaa olleensa väärässä.

Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa.  Hän työskentelee Seinäjoella osana Etelä-Pohjanmaan korkeakouluverkostoa.